Gallipoli (3)

Kirjoittanut: MikkoL, 16.05.2008 09:48


Kerroin aikaisemmin Gallipolin taisteluista yleisen sotahistorian kannalta.

Ensin englantilaisten, ranskalaisten ja joidenkin venäläistenkin laivojen yrityksestä tunkeutua Dardanneille pelkän tulivoimansa avulla alkukeväästä 1915.

Kun se epäonnistuu katastrofaalisesti miinoihin ja sukellusveneisiin, pääesikunta päättää lähettää joukkoja Gallipolin niemimaan valtaukseen. Ensimmäinen jalkaväen maihinnousu tapahtuu 25. huhtikuuta 1915 Helles niemimaalle, jonka W Y Z X kuolemanlohkoista kerroin hieman.

Tell England sijoittuu tämän jälkeiseen aikaan

HMS Rangoon saapuu määränpäähänsä Suvlan maihinnousun jälkeen, joka oli toinen ja viimeinen suuri maihinnousu ja tapahtui elokuun 7. 1915.

Suvlan maihinnousun 90 vuotis muiston juhlaa vietettiin maailmalla elokuussa 2005.
MikkoL:
Gallipolista on verkossa paljon autenttisia kuvia. Katso esimerkiksi The Keep Military Museum Gallipolin kampanjan sivuja

http://www.keepmilitarymuseum.org/gallipoli/index.php?
Kirjoittanut: MikkoL, 16.05.2008 09:58


Jatkan tässä Gallipolin kuvausta, mutta nyt yksittäisten ihmisten näkökulmasta Tell England teoksen kerrontaa seuraten.


HMS Rangoon ankkuroi Maltalle ja jatkaa sieltä Alexandriaan, Egyptin suureen satamakaupunkiin, jonka lemua, likaa ja ilotaloja Ray ja Doe inhoavat.

Alexandriasta lähdettäessä on koskettava yksityiskohta, kun joku valkoihoinen englantilainen nainen heiluttaa nenäliinaansa. Ray kertoo että "tämä on viimeinen englannitar, jonka monet näistä miehistä koskaan näkivät".

Remakka on melkoinen laivalla ja mielialat korkealla, kun saavutaan Turkin rannikon lähellä olevaan Kreikan saaristoon, ohi Miletoksen ja Lemnokseen, shampanja virtaa ja kotimaan laulut kaikuvat.

Vanha kenraali, "a jolly good fellow" kuten sotilaat laulavat, kapteeni ja etenkin majuri Hardy saavat mahtavat hurraat ja taputukset. Ottomaanien puolustuksen kukistuminen on varma asia, koko HMS Rangoon huokuu tätä henkeä.

Todella hienosti Tell England teos sitten kertoo:
Kirjoittanut: MikkoL, 16.05.2008 10:03


Riehakas mekkala oli vasta alkamassa kun Doe tuli kannelta aulaan ja käveli luokseni sanoen:

"Tule hetkeksi ulos"

Hän liikkui ja puhui tavalla, joka oli jotenkin innostunut ja salaperäinen, ikäänkuin hän olisi löytänyt jotain. Seurasin häntä aulan metelistä kannen hiljaisuuteen.

"Tule hiljaiseen kotaan" hän kuiskasi

Kuljimme kannella kohtaan, jossa ei ollut ketään.

"Kuuntele nyt, kuuletko mitään?"

"En" vastasin hetken kuluttua.

"Kuuntele uudelleen, et huomaa sitä heti"
Kirjoittanut: MikkoL, 16.05.2008 10:06


Herkistin korviani Doen tuijottaessa minua.

"Kyllä, nyt kuulen" sanoin lopulta "se on Helles tai ehkä Suvla?"

"Arvelen että jotkut vanhat turkkilaiset yrittävät vastustaa Suvlan maihinnousua"

Sillä olin kuullut hiljaisen sykkeen ilmassa, kuin sydämen sykettä kilometrien etäisyydeltä. Silloin tällöin sykkeestä tuli tärinää, jonka pikemmin tunsi kuin kuuli.

Jotain hypähti sydämessäni kuullessani tuon äänen. Yllättynyt olo oli pikemmin miellyttävä kuin toisin.

Ei ollut pikku juttu kuulla ensimmäisen kerran Gallipolin tykkien äänet, joiden kitaan meitä oli hitaasti vedetty yhdeksäntoista elämämme vuotta."
MikkoL:
Tell England Osa II luku 6:4 vapaasti käännettynä
Kirjoittanut: MikkoL, 17.05.2008 11:47


Pitkä laivamatka Englannista on nyt päättynyt ja HMS Rangoon on ankkurissa luonaan useita pienempiä aluksia.

Näiden alusten tehtävänä on kuljettaa miehiä laivalta heidän määränpäähänsä, josta armeijan maihinnousu upseeri antaa heille kirjallisen käskyn. Jotkut saavat käskyn W rannalle, toiset Y rannalle ja jotkut lähetetään Suvlan uudelle rintamalle.

Kaikki ovat autuaan tietämättömiä todellisesta tilanteesta ja sankaruuden unelmat ovat monen nuoren miehen mielessä.

Isä Montyn pitämä viimeinen laivan hartaus päättyi uljaaseen virteen, jonka polviltaan nousseet miehet veisasivat

"Dismiss me not Thy service, Lord,
But train me for Thy will:
For even I in fields so broad
Some duties may fulfil:
And I would ask for no reward
Except to serve Thee still."
Kirjoittanut: MikkoL, 17.05.2008 11:48


Dismiss me not Thy service, Lord,
But train me for Thy will;
For even I, in fields so broad,
Some duties may fulfill;
And I will ask for no reward,
Except to serve Thee still.

How many serve, how many more
May to the service come;
To tend the vines, the grapes to store,
Thou dost appoint for some;
Thou hast Thy young men at the war,
Thy little ones at home.

All works are good, and each is best
As most it pleases Thee;
Each worker pleases, when the rest
He serves in charity;
And neither man nor work unblest
Wilt Thou permit to be.

Our Master all the work hath done
He asks of us today;
Sharing his service, every one
Share too His Sonship may:
Lord, I would serve and be a son;
Dismiss me not, I pray.
MikkoL:
T.T.Lynch 1855, sävel G.F.Händel
web sivulla on hymnistä midi äänite.
http://www.cyberhymnal.org/htm/d/m/dmntslor.htm
Kirjoittanut: MikkoL, 17.05.2008 11:55


"Älä hylkää minua palveluksestasi, Herra,
vaan opeta minut noudattamaan tahtoasi
Sillä elovainiot ovat niin laajat,
että minäkin voin siellä jotain tehtävää täyttää,
pyytämättä muuta palkkaa
kuin saada palvella Sinua".

(En tiedä onko tästä kauniista hymnistä olemassa käännöksenä suomalaista hengellistä laulua.)
Kirjoittanut: viola, 17.05.2008 13:41


"pyytämättä muuta palkkaa
kuin saada palvella Sinua"

Siinä on paljon sanottu! Onpa ihanat sanat!
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 06:25


Armeijan virkamies on jakanut kirjallisia määräyksiä ja tietynlainen sotaan lähdön riemu on pahaa aavistamattomien miesten mielessä.

Päästä mukaan ennenkuin kahakka Gallipolissa on ohi ja ottomaanien puolustus murtuu lopullisesti.

Mutta "huonosti" käy kirjan henkilöille, sillä heidät lähetetäänkin Mudrokseen Lemnos saarelle, joka on joukkojen tukikohta kaukana rintamalta.

Yritykset saada upseeri muuttamaan mielensä ovat turhia, tällä ei ole aikaa väittelyihin ja niin on astuttava Mudrokseen vievään alukseen, joka suuntaa pois rintaman seikkailuista.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 06:30


HMS Rangoon laivalla olleiden miesten optimismi ja vanhan turkkilaisen aliarviointi heijastavat todellista tilannetta Englannissa ja Ranskassa vuoden 1915 aikana.

kuuluisa arabian Lawrence, T.H. Lawrence, oli liikkunut pitkin Ottomaanien alueita yrittäen nostaa arabeja kapinaan sulttaania vastaan.

Hänen kertomansa tapahtumat olivat luoneet Lontoossa vääränlaisen kuvan Ottomaanien heikkoudesta.

Saattoi olla, että Arabian niemimaalla tai Akabassa nykyisessä Jordaniassa tai Palestiinan pashalikin alueella ja Siinailla turkkilaiset olivat huonosti koulutettuja ja heikosti motivoituneita, kuten hän kertoi.

Mutta aivan eri asia oli Dardannellit, Istanbulin portti, kotimaan sydän, jonka puolustamisessa turkkilaiset osoittautuivat Saksan tuella järkyttävän tehokkaiksi.

T.H. Lawrencen harhauttava raportointi on siis eräs taustasyy Gallipolin katastrofiin.
MikkoL:
elokuva "Arabian Lawrence" on ehdottomasti hienoin autiomaan ja sen asukkaiden kuvaus ja loistava historiallisesti perusteltu Lawrencin elämäntarina. Suosittelen lämpimästi jos DVDtä vuokrailet.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 06:38


Isä Monty, Ray, Doe ja aina pessimistinen Jimmy Doon ovat isossa moottoriveneessä, jolla miehistöä kuljetetaan HMS Rangoonin laivaportailta Mudrokseen.

Jimmy sanoo itselleen tyypillisesti "No, on tässä asiassa nyt sentään yksi hyvä puoli, me emme kaadu Gallipolissa"

"Miksi emme?"

"Koska kuolemme varmasti Murdoksella"

Ja tosiaan, hyvin nopeasti tämä lauttamatka johtaa englantilaisen laivan upeudesta ja shampanjalasien kilinästä nopeasta voitosta uneksivien nuorten sankareiden maailmasta Gallipolin hirveään todellisuuteen, josta kaikenlainen sodan riemu on kaukana.

Kirjoittaja vie tarkoitukselle lukijansa katsomaan ensin rintaman takana tapahtuvia asioita, miltä romahtavan sotaretken tukikohta näyttää.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 06:45


Seuraava katkelma näyttää, miten kirjailija kuvaa tilannetta ja kuinka hän asettaa taitavasti nuoren Doen ja tuomion profeetan Jimmyn.

Doe katselee merelle
"Upea näyttö merivoimasta. Siellä oli taistelulaivoja, raskaita ja leveitä, risteilijöitä, jotka ovat pienempiä ja sirompia, matalia hävittäjiä, hiilenmustia tai hopean harmaita sekä sairaala-laivoja, jotka kirkkaan valkoisina olivat paljon mielyttävämpiä silmälle kuin sotalaivat.

Pieni aluksemme kulki raskaasti aseistettujen alusten ohi, kiertäen sukellusveneitä, jotka näyttivät valailta ja putputimme valtavan Aquitanian ohi, jonka savupiiput näyttivät kohoavan korkeammalle kuin läheiset kukkulta.

Kaikkialla oli lippuja, laivaston valkoinen, jalkaväen punainen ja ranskalaisten laivojen kolmivärinen lippu.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 06:48


Doe ihaili näitä merivoiman näyttöjä, mutta Jimmy katseli asioita toisesta näkökulmasta

"Jimmy Doon huokasi ja osoitti rannalle päin "Katsokaa noita surkeita sairaaloita" hän sanoi.

Hänen puhuessaan tuijotimme pientä laituria, jota kutsuttiin "egyptiläiseksi laituriksi" ja näimme kaikkialla Punaisen ristin lippujen liehuvan sotilasleirien keskellä.

"Sairaaloita Maltalla, sairaaloita Aleksandriassa, sairaaloita kaikkialla Välimerellä ja Aegean merellä, täällä on vaarallista, Ray, lähdetään takaisin kotiin"
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 06:55


ja näin Tell England kuvaa siirtymistä turvallisesta ja iloisesta laivamatkasta maihin elokuun polttavassa ja sateettomassa Välimeren maisemassa Lemnoksella.

"Emme palanneet kotiin, vaan astuimme maihin. Veden viileys jätti meidät välittömästi ja pölyisen maan polttava ilma kosketti ihoamme kuin se tulisi kuumasta uunista.

Vaalean tomun hohto ja valkoisten telttakankaiden heijastama auringonvalo häikäisi silmiämme ja sai ohimomme särkemään. Autiot kukkulajonot, joissa ei näkynyt mitään vihreää vaan pelkkää palanutta ruohoa ja keltaiseksi auringossa kärventyneitä pensaita oli masentava näky.

"Kirottua, oh kirottua.." sanoi Jimmy.

"Täsmälleen" myönsi Monty
MikkoL:
vapaasti kääntäen otteita E. Raymondsin kirjasta "Tell England" Osa II. 7.1
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 15:07


alamäki on alkanut, Jimmyllä on jäljellä vielä monta tilaisuutta manailla "pahus" tai "kirottua" (damn, oh damn)

Heti kättelyssä kun vähän kävelevät egyptiläiseltä laiturilta (sieltä miehet tulevat, Alexandrian kautta) rannelle

"Jatkoimme kävelyämme kunnes saavuimme neliönmuotoisten telttojen luokse, Tilapäinen sairaala No 16. Täällä kalpeita ja uupuneita miehiä vaelteli pyjamoissa telttojen välissä, joiden ovilla luki "ripuli", "vatsavirukset", "tulehdukset"

Voihan pahus! Jimmy toisti"
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 15:12


pidän Tell England kirjaa aidon kristityn kirjoittamana monestakin syystä, mutta erityisesti sen tavan johdosta, jolla Raymond katselee sotanäyttämöllä olevia ihmisiä, vihollisiakin:

"Saavuimme piikkilangoin ympäröidylle alueelle ja vankiloiden aina aiheuttaman synkän uteliaisuuden takia katsoimme sinne. Alue oli täynnä sairaita ja haavoittuneita turkkilaisia, jotka makasivat paareilla kellomaisissa teltoissa ja näyttivät meille kurjan pantomiimin, nostaen kaksi sormea huulilleen ja puhaltaen ilmaan, toivoen savuketta. Menimme sinne ja jaoimme Abdulla tupakkamme heille.

Nyt kun ajattelen tuota, se oli ensimmäinen kohtaamisemme vihollisen kanssa"
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 15:17


"Leirissä Doe ja minut työnnettiin telttaan jota ei oltu kiinnitetty riittävän monin vaarnoin ja jonka kangas lepatti ärsyttävästi tuulen noustessa. Huokaisten Rangoon laivan mukavia kabinetteja muistellessamme heitimme tavaramme maalattialle ja painuimme messiin lounaalle.

Messiteltassa istuimme pöydän ääreen jonka päälle oli asetettu karkeita emalilautasia ja mukeja.

Monty katsoi Jimmyyn ja kysyi "mitä juuri sanoitkaan, James Doon?"

"Kirottua" Jimmy sanoi heti.

Monty sanoi "Kiitos"

(kun manailit puolestani... papin vilpitön kiitos! suom.huom.)
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 15:23


Gallipolin kampanja oli alkanut näin ankeasta aamupäivästä ja kenttälounaasta teltassa. Nyt puettiin englannin armeijan khakin väriset kesävarusteet polvihousuineen ja sukkineen, jotka jättivät polvet paljaiksi ja ruskeine kenkineen.

Näin komeina he lähtivät tutustumaan läheiseen itä Mudrosin kylään jonka talot olivat "huonompia kuin englantilaiset navetat". Tavernat tarjosivat lämmintä viiniä ja pienen kreikkalais-ortodoksisen kirkon hoitamattomalla hautausmaalla luut paistoivat auringossa.

Kirja kertoo sitten hauskasti, millaista väkeä sota Ottomaaneja vastaan oli koonnut tähän pieneen rähjäiseen kylään.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 15:27


"Tämän rähjäisen kylän kaduilla kulki kaikenlaisia Gallipolin taisteluun osallistuvia, brittiläisiä Tommeja kavereineen ja hyväntuulisina, fysiikaltaan komeita australialaisia, syvän ruskeita Maoreja, partaisia ranskalaisia säkkihousuissaan, ylväitä sikhejä, ihastuttavia pieniä gurkhia, jotka näyttivät kuin suklaa-japanilaisilta, brittiläisiä laivastonmiehiä valkoisissaan ja samaan tapaan puettuja merimiehiä Venäjän, Ranskan ja Kreikan laivoista"
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 15:30


"Vaeltaessamme tässä erikoisten vaatteiden näyttelyssä tulimme yllättäen ranskalaisten leirin luokse jonka vartija tervehti meitä reippaasti. Vastasimme yhtä reippaasti.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun suuri liittolaisemme tervehti saapumistamme sota-areenalle"

(kirjoittaja on useammassa kohdassa ironinen ranskalaisten militaristista isänmaallisuutta ja mahtailevaa käytöstä kohtaan, Rayn tuntiessa oman mitättömyytensä sodan valtavissa pyörteissä, mutta alkukielen peitelty iva on vaikea kääntää suomeksi)
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 15:35


Sankariemme ensimmäinen päivä Mudroksessa käy yhä surkeammaksi.

"Oh kuinka tuuli nousi! ja sen mukana pöly! Harmaat moottoroidut sairaiden kuljettajat nostattivat paksun pölyn, jonka tuuli puhalsi kattojen yli talojen korkuisina pilvinä. Satama ja sen laivat tuskin näkyivät pölyverhon läpi, vaikka päivä oli muutoin kirkas. Kohta talojen porttien yllä olleet viiniköynnökset olivat valkoisen tomun peitossa, samoin huulemme ja hampaamme.

Kiirehdimme kohti leiriämme ja messiä voidaksemme huuhtoa suumme teellä"
MikkoL:
autot olivat tuohon aikaan vielä harvinaisia, kirjan ilmaisu on "grey motor ambluances" (suom.huom.) tai harmaitta moottoroituja ambulansseja
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 15:43


mutta messistä ei ollut apua, Gallipolin toinen vitsaus odotti siellä:

"Äh, jouduimme pölystä kärpästen pariin. Koko messi oli niitä täynnä ja niiden seassa oli mehiläisiä, jotka surisivat kuin raskaat ilma-alukset lentokoneiden keskellä.

Pudotin pöydälle läiskän Sir Joseph Paxtonin erinomaista marmeladia, joka oli hiekan ja pölyn sekainen, ja sekunnissa se oli mustien kärpästen peitossa, jotka taistelivat siitä ja keskenään. Jotkut putosivat teekuppiini ja uivat parasta rintauintiaan kupin reunalle.

Tyrkkäsin kupin Jimmy Doelle ja sanoin, "katso kuinka ne tekevät aloittelevan uimarin virheen, liikuttavat raajojaan liian nopeasti eivätkä saa jaloistaan riittävästi voimaa uintiin"

"Älä puhu minulle kärpäsistä" Jimmy sanoi "olen tulossa niistä hulluksi, en edes ota niitä marmeladistani vaan nielaisen sen ne pikku pirut mukana, muuten ne tekisivät itsemurhan suutani vastaan. Joka kerta kun yritän hengittää, saan kärpäsen suuhuni"
MikkoL: kärpäset eivät olleet vain kiusallisia vaan vakava terveyshaitta sairastuttaen monia. Missä lie Jimmynkin kärpänen käynyt ennen matkaansa alas hänen kurkustaan?

Tuohon aikaan 1915 ei ilmeisesti vielä tunnettu hyönteismyrkkyjä, joista olisi ollut apua.

tuossa muuten on minun käännösvirheeni, ei "marmeladia" vaan "hilloa"
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 15:48


Voivatko asiat mennä vielä huonommin uusille tulokkaille?

Voivat toki!

Raystä tuntuu messissä, että jotain on kaikessa nyt pahasti vialla. Juuri silloin saapuu leiriin huonoimman mahdollisen viestin tuoja, joka kertoo kyynisen hyväntuulisena

"No, olemme hävinneet tämän sotaretken, suuri Suvlan maihinnousu on epäonnistunut"

"Jos olisimme onnistuneet, olisimme voittaneet sodan. Mutta nyt turkkilaiset ovat pysäyttäneet meidät Sari Bairin luokse samoinkuin aiemmin Helleksessä Achi Baban eteen. Uutisia on vasta nyt alkanut tihkua sieltä"
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 16:11


Ray ei kestä tietoa, vaan romahtaa henksisesti ja hengellisesti.

"Kauhulla kuuntelin tätä kylmäveristä tiedotusta. Se sai pääni särkemään vimmatusti ja teki minusta sairaan. Tunsin oloni oudoksi ja pelkäsin tekeväni jotain järjetöntä, päästäväni villin huudon tai alkavani älyttömän amok-juoksun leipäveitsen kanssa."

Ray kokee brittiläisen imperiumin romahduksen omakohtaisena iskuna, ja kaikki sielun voimat menevät ja myös usko Jumalaan horjahtaa pahan kerran.

voimme hyvin ymmärtää tämän ihmisen nopeaa alamäkeä, mahalaskua Rangoon laivan riehakkaasta voitonjuhlasta Mudroksen karuun todellisuuteen Punaisen ristin lippujen liehuessa.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 16:14


Mutta mitä sanoimme heti alussa. Että Jeesus Kristus oli matkassa mukana, ja tämä maanpäällinen helvetti oli se todellisuus, jossa Hänen läsnäolonsa ja kirkkautensa osoittautui niin äärettömän ja ratkaisevan tärkeäksi.

Ei. Ei Hän ilmestynyt Raylle valkoisissa vaatteissa ja öljypuun lehvä kädessä, puhtoinen valkoinen lammas määkien jaloissa.

Karmean ja yllättävän uutisen täysin murtaman Rayn luokse saapuu hiljaa toinen ihminen, Isä Monty.

"Lepo, Roy. Mikä sinua vaivaa?"

...
ja siitä sitten taas jaksettiin jatkaa. Jeesus Kristus oli läsnä Isä Montyn, palvelijansa kautta.

Ole sinäkin sellainen Jeesuksen palvelija, jonka kautta Hän voi toimia, sillä maailman hätä ja tuska on suurempi kuin aavistamme.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 16:18


minun sanani ei paljon paina, mutta miten olisi Runeberg?

1.
Maan päällä aina, ihminen,
vieraana kuljet matkaten
kaukaista maata kohti.
Vain hetken viivyit kotona,
kun elämä taas sinua
jo taipaleelle johti.

2.
Et hetkeksikään luopua
saa täällä matkasauvasta,
nyt vielä kuljet tiellä.
Vie tiesi kohti kuolemaa,
ja iäisyys kun aukeaa,
on lepo vasta siellä.

3.
Jos lieden luona istunet
tai maailmalla matkannet
levotta retkilläsi,
on hauta aina matkan pää,
jos kuinka kierrät, ei se jää,
on aina edessäsi.

4.
Vaan muista, minne kuljetkin,
myös Jumalasi armoisin
käy aina rinnallasi.
Ja vaikka vaara uhkaisi,
niin Isä tuntee polkusi
ja auttaa matkallasi.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 16:19


5.
Myös meren hautaan hyytävään
hän yltää, sieltä kädellään
pelastaa syvyydestä.
Ja hiekkaan kuuman erämaan
puhkeaa lähde laulamaan
Herramme hyvyydestä.

6.
Kun takaa maiden, merien
hän pienen muuttolintusen
tuo kotiin turvaisasti,
niin miksi pelkään, vapisen?
Myös minut niin kuin lintusen
hän johtaa kotiin asti.

7.
Jos kuljen kuinka kauaksi,
hän seuraa, huomaa hätäni
ja estää eksymästä.
Hän neuvoo neuvon puutteessa
ja auttaa avun tarpeessa.
En lakkaa kiittämästä.

8.
Rukoilen, Herra: Johdata
syntistä, köyhää, heikkoa
ja näytä suuntaa tiellä.
Jos minne matkan ohjaatkin,
niin päättyä sen kuitenkin
suo taivaan riemuun siellä.
MikkoL:
VK 593 Maan päällä aina, ihminen

Johan Ludvig Runeberg 1857.
Säk. 1–3, 5–8 suom. August Ahlqvist 1866.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937.
Uud. ja säk. 4 suom. Pekka Kivekäs ja komitea 1984.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 20:36


Miten Isä Monty lohdutti murtunutta ja uskonsa kanssa taistelevaa nuorta upseeria?

Piti pitkän palavan hengellisen puheen, nuhdellen epäuskosta ja julistaen väkevää Jumalan Sanaa oikein että telttakangas oli revetä?

Tai istuen viereen hiljaisesti ja sanoen "no kerro minulle, mikä sinua painaa"

Jesaja kertoo "Suitsuavaa kynttilää Hän ei sammuta, särkynyttä ruokoa Hän ei muserra"

Kokenut sielunhoitaja auttoi Rayn yli Mudroksen ensimmäisen päivän kriisin tällä tavoin. Ehkä siinä on meillekin jotain oppimista:
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 21:06


Isä Monty astui silloin teltan ovesta sisään. "Alamaissa, Rupert?" hän kysyi "mikä sinua vaivaa"

Katsoin hänen silmiinsä ja näin sympaattisen kysyjän joka voisi niin nopeasti muuttua eloisasta ystävästä hienotunteiseksi papiksi.

"En mitään" sanoin. En ollut keskustelutuulella "pitkästynyt vain"

Katsoin ympärilleni ja huomasin kuinka teltta oli täynnä violettia valoa. Kuin valonheitin olisi violetin lasin takana.

"Hyvänen aika, väriä kaikkialla" sanoin

"Niin" hän sanoi "tulin kutsumaan sinua katsomaan auringonlaskua. Pahan vanhan Mudroksen yksi hyvä teko"
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 21:10


Menimme teltan ovesta ulos ja katselimme sataman yli läntistä taivaanrantaa. Hyvin nopeasti auringon kehrä oli laskemassa kukkuloiden taakse säteillen kultaa ja kimaltaen, ja kaikki kukkulat olivat violetin värisiä. Väri oli niin väkevä että se heijastui violettina laivojen mustista kyljistä. Ja laivat puolestaan heijastuivat oudosti liikkumattominan valkoiseen ja kullanväriseen veteen.

"Kuuntel!" Monty sanoi

Ja kaikista leireistä kuului brittien torvien surullinen sävel "Retreat", perääntykää. Ranskalaiset trumpetit valittivat "Auringonlasku" ja heidän kiväärinsä ampuivat nopeuttaakseen auringon laskua. Kuumuus oli vaihtunut virvoittavaan viileyteen ja tuuli oli lakannut, jättäen tomun maahan ja kärpäset nukkuivat telttojen katoilla.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 21:13


Pimeys tuli nopeasti, ja sitten kaikkialle syttyi valoja. Ensin rinteillä oleviin leireihin jossa lukemattomat myrskylyhdyt saivat ne näyttämään kaupungeilta. Sitten lahdella olevien laivojen valot, hiljaisessa tuulettomassa illassa niiden laivakellot kuuluivat veden yli selvästi. Sairaalalaivan torven pitkät puhallukset ja niiden vihreät merkkivalot ja suuret, valoista punaiset ristit. Heijastuen veteen valot saivat koko lahden näyttämään huvipuistolta jota vihretä ja punaiset lamput koristivat. Taistelulaivojen sotaisa hahmo peittyi pimeään ja niiden orkesterien soitto oli kuin huvipurresta. Ja takaa, intialaisten leiristä, kuului heidän omituinen laulunsa ja tom-tom rumpujen tasainen kumina.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 21:15


Jotenkin Mudroksen yön kauneus herätti minussa taas toiveen sotaretkemme onnistumisesta. Vielä tulisimme voittamaan. Ja tämän uuden varmuuden myötä tein päätöksen, että huomenna taas alkaisin rakentaa moraaliani, huomenna alkaisin taas alusta."
MikkoL:
Tell England kappaleen VII lopusta vapaasti kääntäen.
Kirjoittanut: MikkoL, 18.05.2008 21:20


Isä Monty kysyi, mutta kun toinen ei halunnut mitään sanoa, ei painanut päälle. Kokenut sielunhoitaja auttoi masentunutta toisella tavalla "tule ulos katsomaan auringonlaskua"

Mitään muuta hän ei sanonut.

Mitään muuta Hän ei sanonut.

mutta se riitti. Lemnoksen saariston illan luonnonkauneus, upea auringonlasku, laivojen valot, kaikkialle tunkeutuvan pölyn ja kärpästen väistyminen, yön äänet, musiikit... niiden tenho hoiti Rayta sisäisesti kuntoon.

Samanlaista sielunhoitoa saa muuten Job.

Jumala kutsuu kärsivän ihmisen katsomaan Hänen tekojensa suuruutta luonnossa, krokotiilejä ja virtahepoja.

Mitä sielunhoitoa se tuommoinen on?

Parasta mahdollista.

Tampereen Kalevan kirkon alttariveistos on nimeltään Särkynyt ruoko, ja veistoksen innoitus on tullut Raamatun jakeesta Jes 42:3:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilän sydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti".
MikkoL:
melkoinen särkynyt ruoko, Kalevan kirkossa

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/b3/Kaleva_Church_altar.jpg
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2008 07:30


Aika kuluu Mudroksella, miehet seuraavat joukkojen siirtoa laivoista tukikohdan kautta rintamille Hellekseen ja Sovlaan.

Optimismi jatkuu, että kohta saadaan sekä Sari Bari että Achi Baba vallattua.

Mutta Mudrokselle palaavat haavoittuneet ja vatsatauteihin tai tulehduksiin sairastuneet sotilaat kertoivat kuin yhdestä suusta, että Gallipolin rintamalta ei mitään uutta, mitään ratkaisevaa ei ole tapahtunut.

Syyskuun kuluessa alkaa tuleva sadekausi huolestuttaa. Pian kukkuloilta tuleva vesi muuttaisi Mudroksen liejuiseksi. Samoin Gallipoliin rantautuneiden joukkojen tilanne kävisi ehkä aivan mahdottomaksi sateen takia.

Mudrokselle tuodaan myös kaatuneet haudattaviksi ja tämä on Isä Montyn tehtävä, jossa Doe ja Ray häntä auttavat.

Eräänä päivänä heitä kohtaa tässä tehtävässä syvä järkytys.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2008 07:36


"Päivä päivältä (että tietäisit) laivat toivat aamuisin kuolleet ja kuolevat Hellesistä ja Suvlasta ommeltuina huopiinsa. Heidät asetettiin riviin egyptiläiselle laiturille, josta hetken kuluttua miehet siirtäisivät heidät kuolleiden telttaan. Siellä ruumiit lepäsivät iltaan asti, jolloin vaunut kuljettivat ne hautausmaalle.

Tavallisesti Monty, jonka tehtävänä hautaaminen oli, istui ajajan paikalla saatuaan minut ja Doen auttamaan itseään.

Eräänä syyskuuna iltana Monty katsoi minuun ja luki leirin komentajan tiedotuksen "seitsemän ruumista haudattavaksi kello 1700" Tuletteko kanssani?
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2008 07:42


Vaunu ja seitsemän huopaan käärittyä ruumista odotti ulkona Montya. Kaksi paria muuleja veti sitä ratsailla olevien ajajien johdolla. Vaunujen ajajan paikka oli siksi tyhjänä ja kiipesimme sinne Montyn kanssa. Monty sanoi hiljaa "eikö tämä olekin aivan kuin suuren ruton aikainen ruumisvaunu" Emme koskaan puhuneet äänekkäästi kun vaunut oli lastattu ruumiilla.

vaunut kolistelivat suoraa valkoista tietä pitkin hautausmaalle, joka oli pieni pölyinen alue kukkuloiden välisellä tasanteella. Pysähdyimme portille ja Monty laskeutui avaamaan sen. Seitsemän ruumista otettiin lavalta paareille tielle riviin ja hautausryhmän korpraali tervehti Montya sanoen "joukossa on yksi upseeri, otatteko hänet ensin"

"Menen edellä" Monty sanoi, "kantakaa nämä seitsemän ruumista toinen toisensa jälkeen, upseeri ensimmäisenä, jalat edellä, tietenkin"

"Näin" korpraali sanoi ja komensi paarien luona pää ja jalkpuolella olevat kantajat asentoon. Kantajat nostivat paarit täsmälleen yhtä aikaa ja saivat komennon "hidasta marssia"
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2008 07:49


Kulkue lähti matkaan, Monty ensimmäisenä kulkien hautojen välissä kohti avattuja. Kreikkalaiset haudankaivajat lepäsivät lapioihinsa ja paljastivat päänsä. Jokunen ranskalainen sotilas otti asennon ja tervehti vainajia. Utelias brittiläinen ja pitkä ruskea sikh ottivat heistä oppia ja tervehtivät saattuetta sotilaallisesti kunnes se meni heidän ohitseen. Kun päästiin avointen hautojen luokse nämä kaikki muodostivat pienen surevien piirin.

Kun ruumiit oli asetettu hautoihin korpraali kumartui upseerin ruumiin luo ja otti huopaan kiinnitetyn pienen paperilapun, joka oli aina mukana ja jossa oli henkilön nimi. Tässä tapauksessa se oli valtion kirjekuoressa, jossa luki "Hänen Majesteettinsa palveluksessa" Korpraali ojensi sen Montylle.

Muistan kuinka hän käyttäytyi hetkeä ennen shokkia. Tiukasti huoppaan kääritty ruumis oli muodoltaan siro, pitkä ja kaunis. Se näytti muumioidulta egyptiläiseltä.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2008 07:50


Monty luki kirjeen ja huokaisi.

Hän luki sen uudelleen ja puristi käteensä katsoen haudan pohjalla makaavaa pitkää, solakkaa kuollutta upseeria. Sitten, katsoen ympärilleen ja tavoittaen katseemme kun ihmettelimme, hän ojensi kuoren meille. Suoristimme rypistyneen paperin ja luimme

"Hänen Majesteettinsa palveluksessa. Luutnantti James Doon"
MikkoL:
Tell England osa II luvun 8 lopusta vapaasti kääntäen

Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2008 21:35


koruttomien hautajaisten jälkeisenä päivänä Monty, Doe ja Ray kulkevat kolmestaan Mudroksesta etäällä olevalle kukkulalle. Sieltä he saattoivat nähdä vahvoilla upseerien kiikareillaan meren aaltojen yli kaukana häämöttävälle rintamalle.

"kaukana hämyn keskellä näimme asioita, jotka saivat sydämemme sykkimään nopeammin.

Nelisenkymmentä mailia sinisen Ageian meren tuolla puolen oli epämääräinen vihertävä kappale maata. Se oli keskeltä repeytynyt avatakseen merelle kulkureitin. Harmaa maa murtumasta länteen oli Eurooppa, Gallipolin uhkaava niemimaa. Murtuma itse kylpi kevyessä sumussa, kuolemaa uhkuva tie Dardanneille.

Varmaankin joku noista kukkulan huipuista oli Achi Baba, jonka luokse Helleksen maihinnousu oli juuttunut ja toinen Sari Bair, jonka edessä Suvlan valtaajat miettivät, oliko tuo mitätön kukkula heidätkin voittanut"

Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2008 21:41


Mutta palattuaan tuolta päiväretkeltä Gallipolia katsomassa ja illan jo laskiessa he saivat tietää, että koko East Chelsean yksikkö oli vaikeuksissa Fusilier Bluff nimen saaneessa kohdassa turkkilaisten tykin takia, ja puolet miehistä oli kaatunut, heidän joukossaan myös Jimmy Doon.

Tämä uusi taistelukohda tarvitsi kipeästi lisää miehiä, ja Doe sanoi vakavasti "meillä on tuolle tykille velka maksettavana", ajatellen Jimmyn kaatumista sen luona.

Pitkä lähes kahden kuukauden odotus Mudroksessa, Lemnossa, on ohi ja kolmikko kulkee seuraavan elämänsä portin läpi kohti kuuminta rintamaa, Suvlaa, Gallipolin eteläisellä rannalla.

Matka helvettiin alkaa kiihtyä ja taivaalle alkaa syyksuun lopulla kokoontua myrskypilviä. Kohta alkaisivat syksyn ensimmäiset sateet.